Viimesiä viiän

Tällä hetkellä istun liian ahtaassa bussissa ilman ilmastointia, aasialaisten ja yhden serbin kanssa. Edessä on kuusi tuntia torkkumista. Suuntana siis Budapest!

Eilen oli epävirallisen virallinen läksiäisnäytös eli meidän tuotosten katselmus. Renkaan vaihto -lyhärin kuvausta kehuttiin ja olihan se ny aika huippu ku aattelee ettei me vaihettu yhtäkään rengasta! Meijän Písek dokumenttikin sai ensi-iltansa. Kommentti rehtorilta: ootte löytäny säväyksen Suomea Písekistä… Sitä voikin sitten arvailla mitä sillä tarkotettiin! 😉

Illalla sitten juhlittiin, syötiin ja juotiin! Hieman haikeilla fiiliksillä kyl jättää nää kaikki ihmiset tänne ko tietää ettei ehkä koskaa enää palaa tai nää näitä 🙁 mut onneks on keksitty whatsupit ja muut härdellit!

George Ezra – Budapest (Official Video):http://youtu.be/VHrLPs3_1Fs

Tätä kuunnellessa matka jatkuu…

~Eve

Neljä päivää pakkasessa !

Viimeisen viikon ajan on riittänyt hulinaa ja huisketta, kun projekteja viedään loppuun ennen lomia. Käytännössä ollaan siis väkerretty yhden mykkä-lyhärin ja Písek -dokumentin parissa. Koska kuvaukset ei koskaan mene niinkuin Strömsössä, niin totta kai nyttenkin sattui sitä sun tätä!

Meille oli annettu jokaiselle alunperin tehtäväksi ohjata yksi lyhyen lyhyt mykkä-lyhäri aiheesta ”renkaan vaihto”. Viime viikolla meille sitten ilmottiin, että ei vaiskaan, ette te mitään sellasta voikkaan tehä. Syynä oli, että meille ei löytynyt kolmea autoa kuvauspäiville. Ylläri! Koska kaikki meistä on vaihto-oppilaita, eikä meillä oo täällä sukulaisia täällä, omia autoja tai hirveesti vielä tuttujakaan. Plus kuka haluais antaa autonsa ilmaseks opiskelijoiden käyttöön sillä varjolla, että sille käy jotain – niinkuin kävikin!

Saatiin kuitenkin tehtäväks kuvata yks ”renkaan vaihto” -lyhäri. Auto saatiin meidän opinto-ohjaajalta. Ihan hyvä suunnitelman muutos ainakin mun mielestä, koska kahet kuvaukset yhtä aikaa kahen viikon suunnittelulla on itsemurhaa.

Eka kuvauspäivä: Meidän miesnäyttelijä ilmos, että hänhän ei näyttele. Naisnäyttelijä ei voinu olla koko kuvauspäivää paikall. Lämpötila oli nollassa ja koska kuvaukset on lähinnä seisoskelua kaikilla oli kylmä. Aikataulu kusi totaalisesti jo ensimmäisen tunnin aikan. Ei siinä olihan meillä vielä yks kuvauspäivä aikaa saaha kaikki purkkin!

Toka kuvauspäivä: Koko kaupungin peitti sumu eli ei voitu kuvata yhtään mitään(!) laajoja kuvia, koska sillon ois näyttäny hölmöltä, että yhtäkkiä kuviin ilmaantu sumua. Joten kuvattiin vain lähikuvia. Pakkasta oli nyt se muutama aste ja jokainen jääty jääpuikoiks!

Tosiaan hajotettiin myös se auto! Ei nyt totaalisesti mut rengasta ei voitu vaihtaa, kosk ei saatu pultteja irti. Siinä rytäkässä hajotettiin sitten pulttiavain ja pölykapseli, joka oli jo valmiiksi vähän hajalla… Plus tosiaan meille oli varattu kaks päivää kuvauksiin, joten aikataulut paukku todella pahasti yli. Saatiin kuitenkin sovittua perjantaiks uus kuvauspäivä ja lauantaiks varapäivä.

Koska mun rooli oli tuottaja, mun tehtäviin kuulu ilmota kaikille monen aikaan ja missä. Torstai iltana siitä ei ollu kellään mitään hajua! Naisnäyttelijä soitti ettei pääse kuvauksiin kuin pariks tunniks. Mulla ei ollu kuvauslistaa, että oisin voinu suunnitella paljon meillä menee aikaa mihinkin. Ja ohjaajaa, kellä lista oli, ei saanu kiinni!

Kolmas kuvauspäivä: Kaikki saapu paikalle ajoissa. Lämpötila oli plussan puolella, joten kaikki onnellisia. Aurinko paistoi ja saatiin kaikki kuvattua. Viimein! Ainut epäonni oli, että kanttiini oli kiinni eikä saatu ruokaa koko poppoolle, kun kolme sämpylää ja suklaapatukoita. Näilläkin eväillä selvittiin!

Tällä hetkellä lyhäri on editti vaiheessa ja ens viikon aikaan valmis! 🙂 – toivottavasti!

~ Eve

Ps. Ootettiin pissit housussa kaikki kuvauspäivät, millon poliisit saapuu tsekkaamaan mitä tehään, koska meille infottiin ensimmäisen päivän lopussa, että paikka missä kuvattiin oli yksityisaluetta. Eli jos poliisit ois tullu oltais saatu pienet lappuset kouraan… 🙂

Jouluisissa tunnelmissa Prahassa

Jos sitä joulutunnelmaa löytyy Dresdenistä niin ei Prahakaan hullumpi joulukaupunki ole!

1417369412744

IMAG0916

IMAG0919

~Eve

 

 

Hallo Dresden

Viime viikolla käytiin tunnelmoimassa joulua Saksassa, Dresdenissä. Ennakolta odotin upeaa kaupunkia rakennuksineen ja upeine joulutoreineen, koska niin mulle oli infottu. Lopputulos ei aivan ollut niin kultainen…

Saavuttiin kaupunkiin aamupäivästä, jolloin kaduilla liikkui vain muutamia ihmisiä ja joulutoreja vasta pistettiin pystyyn. Kierreltiin kaupunkia ja nähtiin muutamia ihan suht upeita rakennuksia, mutta ei oikeastaan mitään spesiaalia. Käyttin kysymässä turisti-infostakin, mitä kannattais käydä ihastelemassa. Vastaus: Emmä tiijä. Mä oon vaa töissä täällä… Eihän siinä.

(c) Eveliina Liias

Zwingerin palatsi

 

(c) Eveliina Liias

Ilmeellä… :’D

 

(c) Eveliina Liias

Hohoo! Törmättiin muutamaan suomalaiseen herraankin!

 

(c) Eveliina Liias

Ilta kuitenkin laskeutui myös Dresdeniin ja sen mukana myös värivaloin koristellut joulutorit ! Aukiot täynnä ihmisiä, kuumaa viiniä, joulujuttuja ja iloisia ihmisiä! Kyllä jos joulumieli ei joulutoreilta löydy ni sitten mistään!

(c) Eveliina Liias

Joulutunnelmaa torilta

 

(c) Eveliina Liias

Joulusilla drinksuilla

~Eve

20 yötä vielä on, laskin aivan itse

Rakkaat pirpanat siellä ruudun toisella puolella, se ois niinku 23 yötä enää jouluu! Ja ei, en tehny lasku- tai kirjotusvirhettä otsikossa. Pienen pienen vitutuksen saattelemana tajusin nimittäin että enään 20 päivää täällä ! Ihan mielettömän nopeesti menny aika, mutta silti noi 20 päivää tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta oottaa jo Suomeen pääsyä, mutta toisaalta ei haluais vielä lähtee täältä, kun vastahan sitä ollaan alkuun päästy. Harmittaa jo etukäteen, että kaikki ne ihmiset keihi on tutustunu täällä, jää tänne eikä tiiä näkeekö enää uudelleen. Vaikka onki tullut matkusteltua sinne ja tänne niin silti ois niin monta paikkaa viel näkemättä!

Toiset laskee päivä jouluun, aattelin kans hakee tänään joulukalenterin! Alan kuitenkin availeen luukkuja toisesta suunnasta elikkä lähtölaskenta Suomeen on virallisesti alkanut! 🙂

~Eve

ps. Vitutus ei tosiaan johtunut siitä, että tajusin tän asian vaan siitä, että heräsin seittämältä tekemään koulujuttuja, jotta saan ne tehtyä ennen kun mulla on opettajan kanssa miitti. Kauheella kiireellä väkersin ja meinasin myöhästyyki viel siinä tohinoissani. Koululle päästyä luin FB:n ja spostin, joissa infottiin että tunnit onkin vasta huomenna… Ei siinä kiva 40 minan ”aamu”lenkki

 

Monte Karlo… vy vary

Ei tässä vielä ihan Välimerelle asti olla ehditty käymään, mutta aika lähellä kuitenkin. Viime maanantaina siis käytiin poikkeamassa sellasessa kivassa pikku kaupungissa kun Karlovy vary, joka on kuulemma yksi tunnetuimmista kylpyläkaupungeista Euroopassa. Tiedä siitä sitten… kun ei ole ite noita kylpylämatkoja niin tullut kateltua.

(c) Eveliina Liias

(c) Eveliina Liias

Oli kyllä paras reissu tähän asti! Ihan mielettömän kaunis kaupunki – ja kesällä varmaan vielä kauniimpi! Paljon vanhaa arkkitehtuuria, vähän vuoristoista ja kaupungin läpi virtaa pieni joki. Karlovy varyssa on myös kuvattu mm. James Bond -leffoja!

(c) Eveliina Liias

(c) Eveliina Liias

Oikeastaan mitään ihmeempää ei tehty, kun vaan kierreltiin noin kuus tuntia pitkin katuja. Mein piti käyä yhdessä likööritehtaassa, mutta esittelykierrokset ei osunu ihan kohilleen meidän aikataulun kanssa, joten ehkä seuraavalla kerralla. Koska kyllähän Varyssa pitää uudelleenkin piipahtaa! Ensi kesänä vois olla hyvää aikaa, koska sillon järjestetään jokavuotiset elokuvafestivaalit. Ja jos sitä tässä innostuu taas juoksusta niin kaupungissa järjestetään keväällä myös puolimaraton!

(c) Eveliina Liias

~Eve

Ps. Monte Carlo -otsikko, koska Varyssa on ainakin yksi kaupungin osa täynnä kolme ja nelikerroksisia omakotitaloja tai pikemminkin kartanoita! Päätettiin sitten nimetä kaverin kanssa paikka Keski-Euroopan Monte Carloksi – ja onhan toi nimi nyt vähän sinne päin!

Rakkaudesta ruokaan

(c) Eveliina Liias

Reilu kuukausi on nyt tullut mussutettu vaaleaa leipää ja kitattu kaljaa eli pikku hiljaa kaipaa Suomen ruisleipää ja lonkeroita. Onneks mulla kävi hyvä tuuri eli oon saanu pientä helpostusta leipä-ikävään, kun mun special guest toi kolmisen viikkoa sitten kolme pussia ruileipää! Ah nams! Ja nyt tosiaan kävin pari päivää Suomessa pyörähtämässä.

Joka tapauksessa Tsekeissä on kuitenkin huippu hyvät ja suht halvat ruuat. Kouluruokalassa kotiruoka maksaa 50 korunaa (alle kaksi euroa) ja siihen vielä kahvi ja pulla päälle, jotka maksaa yhteensä 30 korunaa (reilu euro). Ei oo valittamista! Ja tosiaan parasta on, että se on just tyypillistä tsekkiläistä ruokaa ja rakkaudella valmistettu, toisin kuin Suomen suurkeittiöiden massaruuat. Tietty meijän koulukin on himpan verran pienempi verrattuna TAMK:in tiloihin.

Mitä tsekkiläiseen keittiöön sitten tyypillisesti kuuluu? No… Goulash on kuulemma maan ”kansallisruoka”vaikka kuulemma sitä nautitaan kaikkialla täältä etelään! Ja kuulin kanssa huhua, että aito oikea goulash nautitaan tsekkiläisten omissa keittiöissä, eikä ravintoloissa. Ja jokaisella perheellä on oma salainen reseptinsä. Mitä goulash sitten on? Se on oikeastaan samanlaista settiä, kun meidän lihapata!

Dubblingseja siellä, dubblingseja täällä! Elikkä täällä ei pottuja pistellä poskeen! Tai kyllä niitäkin saa tilata, jos haluaa, mutta yleensä JOKA ateriaan kuuluu vehnästä tai perunasta valmistettuja ”pihvejä” tai leipä siivuja, joita sitten dipataan kastikkeeseen. Ihan hyvää joo, mutta suomalaiseen makuun pelkkää pullamössöä.

Ja jälkkäriksi tsekkiläiset tykkää nauttia omenastruudelia kerman kanssa ja sitäkin löytyy joka ravintolan listoilta.

Mitä täällä sitten kaipaa ruisleivän lisäksi? Kuukauden verran kun on olutta lipittänyt niin suomalainen kylmä lonkero ei olisi huono vaihtoehto. Varsinkin ihmiselle, joka ei yleensä pahemmin mallasjuomista välitä. Kaikki kalaruuat on myös nou-nou tai sitten tosi hintavia (lukuunottamatta karppia). Ylläriksi en löytäny myöskään kaupasta kanasuikaleita! Lakun ja salmiakin ystävä kun en ole, niin niitä ei oo pahemmin kaivattu, mutta jos niistä tykkää niin kannattaa varastoida Suomesta.

(c) Eveliina Liias

Ja tosiaan kun ravintolassakin ateria maksaa noin 120 korunaa (5-6 euroa) niin aika usein käydään luokkalaisten kanssa ulkona syömässä.

~Eve

Ps. Suomalainen grilliruoka on aivan huippua! Koska iltasin klo 24 jälkeen ainut paikka, mistä saa ruokaa on meksikolainen, josta saa vaan tortilloja! Hemmetti eihän sillä lähe nälkä olleskaan eikä siinä oo ollenkaan tarpeeks rasvaa ja suolaa, joita nälkäinen, väsynyt ja huonovointinen immeinen tarvitsee aamu neljältä! Kiitos, anteeks, kuulemaiin!

Sinne ja takaisin

Perus viikonloppuloma: keskiviikkona lento Suomeen ja sunnuntaina takaisin Tsekkeihin. Oli ihan syytäkin, koska iskä täytti 50vee (paljon onnea!) ja mut pestattiin sitten kuvaamaan illan esitykset.

Ensimmäinen ”ah ihanaa” -kokemus tuli matkalla lentokentälle, kun kaksi naista pohti SUOMEKSI, että ollaanko oikella linja-auto asemalla. Fiksuna muksuna ja melkein tsekkiläisenä otin sitten tilanteen haltuun.

Ja sitten, kun pääsin viimein Suomeen ja ymmärsin kaikki mitä ihmiset puhuu ympärillä niin aivan mielettömän hienoa! Miinuksena vaan, että kaikki muutkin ymmärtää, mitä itse puhuu… Suomenkielen plussia, kun ulkomailla harva ymmärtää suomea, niin voi aivan rauhassa puhua ummet ja lammet eikä kukaan ymmärrä.

Oli kanssa aivan huikeeta, koska Tsekeissä ei tosiaan ole vielä lunta, niin kun oltiin tulossa kentältä niin maahan satoi ohut, valkoinen lumikerros. Siihen, kun lisäsi vielä pimeän yön ja tähtitaivaan niin vóilaa!

Pari päivää Suomessa hurahti niin äkkiä, että ei kerennyt edes miettii, mitä Tsekeissä jää kaipaamaan, sitten kun reilun kuukauden päästä palaa lopullisesti pohjoiseen. Luultavasti ihmisiä ja vanhoja rakennuksia ja kujia tulee suurin ikävä! Sen näkee sitten.

~Eve

Ps. Laukkuun hyppäsi mukaan muumitikkareita ja -lakuja plus muutama ruisleipäpussi, joten kyllä näillä eväillä jouluun asti jaksaa taas opiskella ja ”opiskella”.

Hei, hei mitä kuuluu?

Kaikenlaistahan tänne kuuluu! Elikkäs pari viikkoo sitten tehtiin pieni reissu jälleen Prahaan – taas! Oikeastaan se oli enemmänkin luokkaretki kun vapaa-ajan reissu. Käytiin museossa, jossa oli video- ja valokuvauksen historiaa ja laitteiden esi-isä malleja. Nimeä en kyllä nyt mitenkään jaksa muistaa, mut google auttaa, jos jotain kiinnostaa siellä piipahtaa. Oli siellä kaikkee muutakin jännää nähtävää mm. autojen, lentsikoiden, pyörien ja junien historiaa. Valitettavasti meillä oli vaan noin puoli tuntia aikaa kiertää ja kerroksia oli ainakin viisi niin muista kokoelmista en osaa kertoo enempää. Ylemmissä kerroksissa olis ainakin kartan mukaan ollut kaikkea avaruudesta ja tekniikasta ja muusta mahdollisesta jännästä.

(c) Eveliina Liias

Strakonice

Sitten tidi-di-dii höm.. Viime viikolla käytiin sitten extemporeen läheisessä kylässä, Strackonicessä. Kuuleman mukaan siellä oli hieno linna, missä kannatti käydä. No fiksuina muksuina lähettiin yhden luokkalaisen kanssa sitten Písekistä toiveikkaana. Huruutettiin koulubussilla, joka oli täynnä nuorisoo, puoli tuntia suuntaan X. Perille päästyä tajuttiin, että ei hemmetti vie täällä oo yhtään mitään! Kierrettiin tunti ja löydettiin viimein se linna. Meidän tuurilla se oli tietty kiinni just sinä päivänä! Ei se mitää. Päivän pelasti kuitenki lampaat, joita päästiin silitteleen siel linnan pihalla <3 Sitten huruutettiinki jo takasi Písekiin. Pelkkä pika visiitti siis tällä kertaa.

(c) Eveliina Liias

Tällasia sulosuuksia sieltä löyty!

Tosiaan meille kävi aikasemminkin näin joskus pari viikkoa sitten, jolloin kohteena oli Tabor. Sinne matka kesti kuitenkin himpan verran enemmän eli abouttia rallaa puol toista tuntia. Päästiin silloinkin kivasti perille ja tajuttiin et joo ihan kivan kokonen kaupunki, mutta eihän täällä oo mitään! Olis siellä oikeestaan ollu katakombeja ja eläintarhaa, mutta kaikki oli just sillon kiinni ja eläintarha ois ollu jossain kauempana niin ei jaksettu vaivautua. Kaiken kruunas ravintola, josta kerrottiin, että kokki oli tauolla ja alkais valmistamaan ruokia vasta puolen tunnin päästä. Niin että näin tällä kertaa!

~Eve

 

Kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia

Hupsista heijjaa taas on viikko hurahtanut mielettömän nopeasti! Koska kaikkien tekemisten luetteleminen olisi erittäin tylsää ”kauppalistan” lukemista ajattelin tällä kertaa kirjottaa erilaisista kulttuureista ja stereotypioista. Tää aihe sen takia, että välillä, kun ollaan ulkona ja porukassa on useita eri kansallisuuksia, tarinoita ihmisten takana sekä tietty useita kieliä ja kulttuureita. Silti me kaikki pystytään kommunikoimaan ja ymmärtämään toisiamme!

Tietenkin meillä on yhteinen kieli, englanti, jota jokainen puhuu enemmän tai vähemmän sujuvasti. Toiset pystyvät kommunikoimaan serbin tai venäjän kielellä toisilleen. Välillä saman pöydän ympärillä saattaa olla jopa neljä eri keskustelua, neljällä eri kielellä käynnissä. Yhtäkkiä keskustelua käydään taas englanniksi ja kaikki ymmärtävät mistä kukin puhuu. Nauretaan, vitsaillaan ja kerrotaan omista kulttuureista. Aivan uskomatonta!

Joskus harmittaa, kun puhutaan, että tietyn maan kansalaiset ovat joko hiljaisia, puheliaita, äänekkäitä, avoimia, homoja, juoppoja, natseja, kommunisteja, rosvoja, kieroja,… onhan näitä! Esimerkiksi ennen Tsekkeihin tuloa luin, että täkäläiset ovat mukavia ja avoimia. Kuitenkin olen tavannut ihmisiä, jotka välttelevät kommunikoimasta meidän ulkomaalaisten kanssa. Ehkä syynä on kielimuuri tai ettei vaan ole mitään puhuttavaa tai jokin muu henkilökohtainen asia. Who knows.. Mutta useat vieraat ihmiset ovat myös tulleet moikkaamaan huomatessaan, että ollaan ulkomaalaisia ja tarjoutuneet auttamaan, jos on jotain ongelmia. Dropsit näille ihmisille! 🙂

Niinkun varmaan kaikki tietää niin suomalaiset luokitellaan aina siihen juroihin ja syrjään vetäytyviin ihmisiin, jotka harvoin höpöttävät. Niinkun myös kaikki meistä varmasti tietää niin Suomesta löytyy myös niitä puheliaita ja avoimiakin ihmisiä ! Joten kaikki ei ole niin mustavalkoista! Meidän luokalla on myös kommunistisista maista opiskelijoita, niinkun aikaisemmin puhuin. Kuitenkin hekin ovat ihan samanlaisia kuin me ”länsimaalaiset”. Ihan samanlainen ajattelumaailma heilläkin on ja tavat käyttäytyä ja toimia. Enkä nyt halua erityisesti vertailla vain kommunististen maiden kansalaisia ”länsimaalaisiin”. Käytin sitä nyt vain esimerkkinä siihen, kuinka erilaisissa oloissa kasvaneet ihmiset ovat yhtä saman arvoisia samanlaisia stereotypioista ja ennakkoluuloista huolimatta.

Totta kai jokaisen henkilökohtainen perhe-elämä ja kansalaisuus vaikuttavat siihen, mitä mieltä asioista on. Mutta jos ei puhuta politiikasta tai mielipide kysymyksistä, kukaan ei ole enempää tai vähempää kuin pelkkä ihminen. Kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia.

~Eve

Rankat duunit vaatii rankat huvit

Viime viikko meni tuiks vaan nopeeta. Oli mm. vieraileva opettaja Briteistä ja toinen vieraileva herrasmies Suomesta, joka tuli viihdyttämään pariks viikoks. Aika paljon on tullu kirjotettua kaikesta muusta paitsi koulun käynnistä, jota tänne siis tultiin tekemään. Hups! Joten omistan tän postauksen vaan opiskeluista kertomiseen:

FAMO on yksityiskoulu, jossa voi opiskella elokuva-alaa ja erikoistua esimerkiksi tuotajaksi, kuvaajaksi tai vaikka ohjaajaksi. Písekissä opiskelee yllättävän paljon populaa ulkomailta. Esimerkiksi venäläisiä on melkein puolet ekan vuoden opiskelijoista (ja nyt ei siis ole kyse kansainvälisestä luokasta).

Kansainvälisellä luokalla, jolla siis opiskelen on huimat seittämän opiskelijaa. Suurin osa meidän opettajista ei osaa kunnolla englantia, koska Tsekit. Mutta jos vertaa opetuksen tasoa TAMKin opintoihin, niin tunnit on huomattavasti informatiivisempia ja opettajat alansa ammattilaisia. Useimmat ovat tehneet uraa ympäri maailmaa ja kokeneet yhtä ja toista.

Alussa kesti pari viikkoa ennen kuin päästiin kunnolla opiskelun makuun, koska päivät oli pari tuntisia. Loppukiri on kuitenkin alkanut! PAM! Tänään mm. saatiin tietää, että meidän pitää tehdä projekti ennen joulua tsekkiläisten opiskelijoiden kanssa. Nii eihän tässä oo kun enää reilu kuukaus tehdä kässäri, etsii kuvauspaikat sekä työryhmä, aikatauluttaa, editointoida, työstää jälkityöt… eli KAIKKI ! Nice… Mut nastaa päästä tekemään jotain ettei perse täysin puudu teoriaan.

Viime viikolla kävi visiitillä ohjaaja-herra Briteistä. Ei sentään mikään Ridley Scott, mutta kuitenkin ammattilainen ja alansa osaava herrasmies. Kolmen päivän pikakurssilla opittiin mm. elokuvamusiikista, näyttelijöiden ohjaamisesta ja elokuvahistoriasta. Omia töitään pysty näyttämään, joita sitten arvioitiin porukalla. Estraadilla ei nähty kuitenkaan suomalaisia lyhäreitä syystä että suomenkieli.

Ollaan opittu myös piirtämään (kuulostaa hölmöltä, mutta yllättävän tärkee taito tällä alalla), dubbaamaan (nyt ollaan vielä käännösvaiheessa, mutta ennen joulua äänitysstudio kutsuu), leffojen tuottamisesta ja toimenkuvista sekä journalismista ja mainonnasta. Meidän piti myös oppia animointia, mutta opettaja sai vakkarityön, joten se nyt vähän jäi meidän osalta. Harmi!

~Eve

Ps. Ja vielä niistä huveista: käytiin eilen 120km päässä kattelemassa linnoja Cesky Krumlov nimisessä kaup… sori kylässä! Paikka oli pienempi kun Petäjävesi ja paikallisten lukumäärä oli noin nolla. Kylässä oli pelkästään turisteja Saksasta, Itävallasta, Aasiasta ja ties mistä, jotka hortoilivat pitkin kylän pieniä kujia ja kukkuloita. Ja oli siellä se tollanen pieni kivikasakin, jota linnaks kutsutaan! Eivaan oikeesti ihan kaunis kylä ja upee linna.

(c) Eveliina Liias

Linnan pihoja pääsi kiertelemään ilmaiseksi, mutta tuonne vasemmalla näkyvään torniin olisi pitäny maksaa noin 7 euroa (ei maksettu…)

 

 

Kun kaupunki herää henkiin

”It was raining cats and dogs on Friday morning but the Portyc cinema was full nonetheless”.

Kolme päivää. 39 lyhytelokuvaa. Kuusi näytöstä. Useita työpajoja ja kansainvälisiä vieraita. Iltaisin pubit ja baarit täynnä musiikkia, naurua ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Písekissä vietettiin siis viikonloppuna 14. kerran kansainvälisiä lyhytelokuvafestivaaleja, johon opiskelijat ympäri maailmaa olivat lähettäneet melkein 300 lyhytelokuvaa, joista 39 parasta valittiin esitettäväksi. Mukaan mahtui myös suomalainen dokumentti !

Niinkuin aina joukossa oli niin huonoja kuin hyviäkin. Animaatioita, dokkareita ja lyhytelokuvia. Joka päivä oli kaksi näytöstä, jotka kestivät noin kaksi tuntia. Jos joku on joskus käynyt esimerkiksi Tampereen filkkareilla, niin Písekin filkkareilla ei ehkä ollut niin montaa esitystä ja elokuvaa kuin Mansella on tarjota, mutta niinhän sitä sanotaan että laatu korvaa määrän!

Parhaat pätkät palkittiin upeassa loppu seremoniassa, joka vetelee varmasti vertoja Cannesille. Just kiding! Parhaan elokuvan palkinnon sai Etelä-Afrikkalainen pätkä, joka oli klassinen romea ja julia stoori. Parhaimman palkinnon visuaalisuudesta nappasi Tanskalainen kertomus merimiehestä, joka palaa etsimään nuoruutensa rakkautta. Paras animaatio oli Saksalainen komedia ”Half you met my girlfriend” eli parisuhde-elämää puolikkaan tyttöystävän kanssa. Dokkari pokaalin pokasi taas Unkarilainen kertomus kehitysvammaisesta miehestä ja hänen iäkkäästä äidistään.

Maanantaifiilikset:
Väsynyt, uupunut, perse puuduksissa 12 tunnin istumisesta. Iloinen ja onnellinen siitä, että iltasin oli menoa ja meininkiä ja ”kaupungilla” tuli tavattua useita ihmisiä sielät sun täältä. Festareilla oli myös loistavia (ja muutama vähemmän loistava) esiintyjiä. Hieman väsy, koska tosiaan iltasin tuli vietettyä laadukasta pubi aikaa, mutta vaan muutaman verran. Saa nähdä palaako ensi vuonna fiilistelemään! Hopefully!

~Eve

 

Praha vol. 2 & 3

Koska Písek on jo nähty useaan otteeseen, vaihdettiin vähän maisemaa sekalaisella sakilla; ensin porukoiden kanssa viikko sitten sunnuntaina ja toisen kerran luokkalaisen kanssa tällä viikolla. Suuntana oli taas jo lähes tuttu Praha! Tässä vähän maistiaisia paikan päältä:

(c) Eveliina Liias

Ekalla reissulla käytiin moikkaamassa tätä komeutta (Pražský hrad) ulkoa käsin. Nyt käytiin yhdessä torneista ihailemassa Praha ja kuuntelemassa keskipäivän kellojen kumua.

 

(c) Eveliina Liias

Linna-alue on maailman vanhin muinaislinna ! Ihan vaan knoppina

 

Keskiviikkona hylättiin urbaani ympäristö ja suunnattiin kohti viidakoita ja savanneja:

 

(c) Eveliina Liias

Prahan eläintarhakin sai ”Suosittelen” -leiman. Ihan hyvin saatiin koko päivä kulumaan kaiken karvaisia otuksia kahtellen.

 

(c) Eveliina Liias

Sisäänpääsymaksu oli 150 korunaa opiskelijalta, aikuiselta 200 korunaa, joten ei turhan kallis paikka.

 

(c) Eveliina Liias

Eläintarhaan pääse simppelisti metrolinjalla C (Nádrazi Holesovice) ja sieltä loppu matka bussilla, joka kulkee ihan tarhan porteille.

 

(c) Eveliina Liias

Pieni knoppi myös eläintarhasta: tarha on kolme kertaa ollut tulvan vallassa (viimeisin vuonna 2013). Krokoja homma ei pahemmin vissiin häiritse.

 

(c) Eveliina Liias

Erityisesti lahjomaton, puolueeton ja pätevä raatimme suosittelee norsuja, pingviinejä, lepakoita, simpansseja, krokotiilejä, kenguruita ja kirahveja. (Osaa puistosta ei ehditty kiertään joten nämä on ainakin must see -listalla)

 

Kuulumiset Písekistä:
Tällä viikolla on käynnissä kansainvälinen opiskelija-elokuvafestivaali. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa!

~Eve

Nemluvím český

 

(c) Eveliina Liias

Jo kaksi viikko Tsekeissä zumbailua takana eikä vieläkään ole mitään hajua, mitä nämä ihmiset solkottaa. Pelkkää liirum-laarumia ja siansaksaa ilman vokaaleja! Ihan mahdoton tehtävä edes koittaa ymmärtää, mitä kassatäti kysyy kaupassa tai mitä tv-ohjelmissa puhutaan. Kiitos duppaus ja tv ilman teksitys mahdollisuutta! Selviytymiskeinot: tuijota hölmistyneenä ja vastaa kaupankassalle englanniksi (tai mikä vielä parempaa suomeksi). Lopputulos: kaksi hölmistynyttä ihmistä ja onnistunut kauppareissu.

Okei kyllä kahdessa viikossa sen verran on kuitenkin tullut opittua, että miten tervehditään, kiitetään ja poistutaan ilman suurempaa sähläystä. Lauseista alkaa erottaa sanoja ja sanoista painotuksia. Sanojen ääntäminen ja muistaminen on kuitenkin edelleen mission impossible. Kaiken lisäksi miksi joka iin, een ja ceen päälle pitää lisätä väkäsiä ja heittomerkkejä?! Eikö olisi kaikille helpompaa vain kirjoittaa asiat niinkuin ne lausutaan. Siispä tähän väliin tarjoan teillekin tsekin lyhyen oppimäärän:

Hei – Dobrý den [dobrden] / Ahoj! [ahoi]
Mukava tavata -Těší mě [teshimje]
Olen Eveliina – Já jsem Eveliina [j jsm Eveliina]
Olen suomalainen – Jsem z Finska [jsm zFinnska]
Kiitos – Děkuji [dekyij]
Anteeksi – Prosím [prossiim]
Kyllä – Ano
Ei – Ne [nnäj]
En ymmärrä – Nerozumím

Sulkuihin yritin selventää, miten sanat tulisi lausua. Tsekkiläisittäin sanat lausutaan peräkanaa ilman hengenvetoja. Tsekkiläinen kämppikseni infosi, että tsekkiläiset puhuvat vielä nopeammin kuin italialaiset ystävänsä. Tiedä sitä. Mutta samalla hän ihmetteli myös, miksi suomalaisessa leipäpussissa oli neljä u:ta sanassa ”uutuus”. Jepjep kielellisiä ihmeitä!

~Eve

Pikapläjäys Prahaa

Eilen matkattiin Prahaan. Ja se matka sinne ja takaisin niin ei voi muuta sanoa, kun vau! Maisemat sinänsä eivät olleet tyrmäävät; peltoa silmän kantamattomiin ja muutama maatila. Mutta se palvelu! Voit katsella leffoja (sarjoja, tv:tä,…) englanniksi, lukea päivän lehden sekä juoda kahvia tai kaakaota. Ja kaikki tämä nelisen euroa! Miettikää, kun Suomessakin saisi sellasta palvelua! Kyllä kelpais matkustaa useamminkin julkisilla.

Praha kaupunkina oli kaunis. Jollain tavalla arkkitehtuuri muistutti Helsinkistä, ilman moderneja liikehuoneistoja. Eli toisin sanoen paljon vanhoja koristeellisia rakennuksia, kivoja pikku-kujia, kirkkoja siellä sun täällä ja museoita ja puutarhoja joka kadulla. Kuten aikaisemminkin, annan kuvien puhua puolestaan:

 

(C) Eveliina Liias

Prahassa on kolmen linjan metroverkko. Alimpaan metrolinjaan pitää mennä noin 100m pitkät liukuportaat alas.

 

Käytiin kukkulalla, jossa oli puisto ja pieni ”Eiffel-torni”, josta näki koko kaupungin. Koska oltiin suht aikaseen liikkeellä koko kaupungin peitti valitettavasti sumu. Ehkä toisella kertaa paremmat näkymät…

 

(c) Eveliina Liias

Korkeutta oli… no.. tarpeeksi

 

(c) Eveliina Liias

Muutama kirkkokin mahtui matkan varrelle. Tässä yksi niistä.

 

...ja tässä luultavasti suosituin turistikohde Prahassa. Jonoakin sisälle oli sen mukaisesti.

…ja tässä luultavasti suosituin turistikohde Prahassa. Jonoakin sisälle oli sen mukaisesti.

 

Ehdittiin olemaan Prahassa vaan 5 tuntia, koska täällä pitää varata linja-autoon paikat etukäteen ja oltiin vähän myöhään liikkeellä. Saatiin siis paikat vain tosi aikaisin aamulla lähtevään bussiin ja palattiin jo kolmen maissa.

Loppu iltapäivä vierähti sitten mutustaen paikallista pihviä. Käytiin ihan ravintolassa syömässä. Lautaselle löytyi porsaan niskaa, perunoita ja kaalisalaatilta maistuvaa lisuketta (?). Ei mikään juhlallinen gourmee viiden tähden paikka, mutta hyvää silti. Varsinkin possu.

Lopuksi käytiin vielä kahvilla kera lettujen. Ei hullumpia nekään! Sitten olikin hyvä aika jo pyöriä kotiin täydellä massulla.

~Eve

Aina on hyvä aika oluelle

Astuessa sisään pienen hämyisen pubin täyttää katossa leijuva tupakan usva. Puisissa pöydissä istuu keski-ikäisiä ja vähän iäkkäämpiä herrasihmisiä tuopit kourissaan tuijottaen screeneille, jotka loistavat hämärässä tilassa valaisten sitä. Tilan täyttää matala puheensorina ja välillä riemukkaat hurraa huudot, kun Prahan jalkapallojoukkue tekee maalin. Ei vaiteskaa! Toi kuulostaa jo liian kliseiseltä! Todellisuus: Valoisa sporttibaari, jossa on ihmisiä laidasta laitaan noin kymmenkunta. Screeneillä pyörii totta kai jalkapallo, mutta urheilun huumaa ei ole havaittavissa.

Tällä viikolla siis kävin baarissa, tai enemmänkin pubissa, maistelemassa paikallista juomakulttuuria. Pienellä pinta raapaisulla voin suositella, että kyllä sitä tällainen neiti ihminen, joka ei suomessa niinkään mallasjuomista välitä, voi juoda tuopin tai kaksi ihan vain edullisen hinnan takia. Tuopillinen nimittäin maksoi noin euron tai alle eikä makukaan nyt niin huono ollut. Pojot siis tsekeille!

Tällä viikolla alkoi myös koulu. Muutaman tunnin päivät eivät tunnu kunnon koulunkäynniltä. Tähän mennessä kaikki ok. Ei erityistä ylistämistä, mutta ei oikeastaan moitittavaakan. Opettajat ovat kokeneita ja pitävät kiinnostavia tunteja. Esimerkiksi journalismin opettaja on kiertänyt maailmaa toimittajan työssään ja raportoinut useilta kriisialueilta. Jännittäviä tarinoita ja mielipiteitä!

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän postauksen kaikesta täällä näkemästä ja kokemasta, mutta ehkä säästän osan myöhemmäksi. Jos siellä toisella ruudulla, tätä lukiessa tuli mieleen jotain, mistä voisi kirjoittaa tai mikä mietityttää niin heitäppä kommenttia!

~Eve

Ps. Huomenna suuntana Praha !

 

Time to get lost

Uusi kaupunki ja liikaa aikaa on yhtä kuin muutaman kerran eksyksissä, kaksi kauppareissua, yksi kahvihetki plus muutama muuten vain kävelyretki sinne sun tänne. Tästä oli tämän tytön viikonloppu tehty. Annan kuvien puhua puolestaan ja jätän kaiken ylimääräisen löpinän kirjoittamatta:

IMAG0646

Latte ja leivos 54 korunaa (eli noin 2e)

 

_MG_7320

Pieni tutkimusmatka läheiselle mäelle ja muutama pikseli sieltä.

 

_MG_7316  _MG_7311

 

_MG_7324

Písek iltaloistossaan (ei vaa vedä vertoja Kuokkalan sillalle :bb )

 

Pienenä jälkikirjotuksena: porukka täällä ei osaa kovi hyvi englantia. Kävin kaupassa niin kukaan ei osannut kertoa, missä kananmunat on ja kahvilla käydessä ainut englantia osaava oli nuori neiti, joka meni aivan paniikkiin.

~Eve

 

Time to go

Homman nimi on siis seuraava: Tsekit, kolme kuukautta ja vaihto-opiskelua.

Monta kuukautta ihmiset ovat kyselleet että jokos jännittää lähtö. Vastaus on ollut useimmiten sama: ei. Yksinkertaisesti oli vain niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa, ettei ollut aikaa pohtia ja jännittää tulevaa kolmen kuukauden mittaista elämän muutosta. Vasta viime päivinä huomasi, että kohtahan sitä pitääkin jo lähteä. Hieman ehkä jännitti lähteä, mutta enimpänä haikeutena tuli todellisuuden taju siitä, että jätän kaikki rakkaat ihmiset parin tuhannen kilometrin päähän!

Eilen siis saavuin Tsekkeihin. Check-in, laukkujen jättö ja koneeseen. Ei mitään ongelmia. 10 minuuttia ennen laskeutumista vasta kolahti: entä jos kukaan ei olekaan vastassa, miten löydän 120km päähän asunnolle, jonka osoitetta en tiedä, miten tavoitan kämppikseni, jos hänen numeronsa ei toimikaan. Hitto! Olisihan näitäkin asioita voinut miettiä VÄHÄN etukäteenkin. Onneksi kaikki meni hyvin ja perille päästiin!

IMAG0622

Tosiaan aamulla sisällä oli kevyet 30 astetta lämpöö

IMAG0625

Euroissahan noi on abouttia-rallaa varmaan muutama sentti

 

 

 

 

 

 

 

Takana on nyt siis ensimmäinen päivä Písekissä. Päälimmäisenä mielessä: kiva pikku kaupunki, jossa kaikki kävelymatkan päässä, huoneiden ilmastointi vaatii insinöörin lahjoja ja kaupassa käynti ei olekaan kovin pelottava toimenpide.

IMAG0623

 

– Eve

Mitä Kuka Häh?

21vee nuori naisen alku kokeilemassa elämää Keski-Euroopassa, Tsekeissä. Ajatuksena vähän opiskella elokuva-alaa, katsella vierasta kulttuuria, kohdata uusia ihmisiä ja ottaa kaikki mahdollinen irti.

Tervetulloo messiin!