Sinne ja takaisin

Perus viikonloppuloma: keskiviikkona lento Suomeen ja sunnuntaina takaisin Tsekkeihin. Oli ihan syytäkin, koska iskä täytti 50vee (paljon onnea!) ja mut pestattiin sitten kuvaamaan illan esitykset.

Ensimmäinen ”ah ihanaa” -kokemus tuli matkalla lentokentälle, kun kaksi naista pohti SUOMEKSI, että ollaanko oikella linja-auto asemalla. Fiksuna muksuna ja melkein tsekkiläisenä otin sitten tilanteen haltuun.

Ja sitten, kun pääsin viimein Suomeen ja ymmärsin kaikki mitä ihmiset puhuu ympärillä niin aivan mielettömän hienoa! Miinuksena vaan, että kaikki muutkin ymmärtää, mitä itse puhuu… Suomenkielen plussia, kun ulkomailla harva ymmärtää suomea, niin voi aivan rauhassa puhua ummet ja lammet eikä kukaan ymmärrä.

Oli kanssa aivan huikeeta, koska Tsekeissä ei tosiaan ole vielä lunta, niin kun oltiin tulossa kentältä niin maahan satoi ohut, valkoinen lumikerros. Siihen, kun lisäsi vielä pimeän yön ja tähtitaivaan niin vóilaa!

Pari päivää Suomessa hurahti niin äkkiä, että ei kerennyt edes miettii, mitä Tsekeissä jää kaipaamaan, sitten kun reilun kuukauden päästä palaa lopullisesti pohjoiseen. Luultavasti ihmisiä ja vanhoja rakennuksia ja kujia tulee suurin ikävä! Sen näkee sitten.

~Eve

Ps. Laukkuun hyppäsi mukaan muumitikkareita ja -lakuja plus muutama ruisleipäpussi, joten kyllä näillä eväillä jouluun asti jaksaa taas opiskella ja ”opiskella”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

7 + 2 =

Mitä Kuka Häh?

21vee nuori naisen alku kokeilemassa elämää Keski-Euroopassa, Tsekeissä. Ajatuksena vähän opiskella elokuva-alaa, katsella vierasta kulttuuria, kohdata uusia ihmisiä ja ottaa kaikki mahdollinen irti.

Tervetulloo messiin!